Olohuone ~

* Olohuone on todella eksoottinen; seinät on tehty kaarnasta, ja niiltä valuu hiukan pihkaa. Huone on täynnä erillaisia fatboy- sohva tyynyjä, joista on myös kasattu sohvaryhmiä *

Aiempien päivien keskusteluja tyhjennelty

*Juo kahvia olohuoneessa, tarkkaillen tummanruskeilla silmillään muita asukkaita*

*Istahtaa sohvalle, ja muiskauttaa suukon Emmetin poskelle, kietaisten sitten kätensä omistavasti tytön ympärille* Jännittääkö nimeämiset? Ei huolta - et putoa mihinkään. Olen siitä aivan varma.

*Laskee kahvikupin kädestään, kietoen myös kätensä pojan ympärille* Harmi, että edes sinä et voi sanoa sitä varmaksi tai saada jännitystäni kaikkoamaan. Mutta kai se on ihan normaalia, että vähän jännittää.

*Donna lakkailee kynsiään huolellisesti sateenkaaren väreihin, kiinittämättä kummemmin huomiota muihin. Välillä nainen tosin vilkaisee Jasonia ja Emmettiä nyrpeästi - hän ei pidä kaksikon kuhertelusta, olisi sitä parempaakin katsottavaa*

Äh, eiköhän *madaltaa ääntään* Donna kuitenkin putoa. Hän käyttäytyy juuri nytkin melko nyrpeästi. Mutta minun kannaltahan olisi ikävää, jos sinä joutuisit lähtemään jo nyt. En pärjäisi täällä varmaan yksin. *vakavoituu hieman*

*Virnistää hiukan* Donnahan on oikea kaunotar, isorintainen ja kaikkea... *irvistää sitten* Siinä suhteessa en ainakaan pärjää hänelle! Mutta jos mietitään, ettei ulkonäkö ole tärkeintä niin mahdollisesti sitten ehkä? *muuttuu jo hiukan toiveikkaamman oloiseksi*

*Räpsäyttää ripsiään, laskien kynsienlakkausvälineet pöydälle. Sitten loihtii kasvoilleen hiukan ikävämään ilmeen, ja ristii jalkansa osoittaakseen että on kyllästynyt ympärillä olevan paikkaan ja talon väkeen*

Älä huoli, selviät häädöstä varmasti, Emmet... Selvisithän siitä edellisestäkin. *kutittelee tytön nenänpäätä* Entä jos lupaan sinulle, että selviät? Odotatko sitten huomista suurella uskalluksella?

No okei. *virnistää, ja suukottaa poikaa poskelle* Kuule, menen käymään päiväkirjahuoneessa. Yksi asia vain. *nousee sitten ylös, ja kävelee päiväkirjahuoneeseen lähinnä välttääkseen Jasonin seuraa*

*Kiharapäinen Anastacia venyttelee huoneen nurkassa, ottaen välillä mitä kummalisempia asentoja. Nousee lopulta ylös, ja kävelee istumaan sohvatyynylle Donnan viereen* Heippa, Donna! *naurahtaa pirteästi* Et vaikuta kovin iloiselta. Jokin vialla? Ehkä sinun pitäisi venytellä, se varmasti piristäisi!

*Vilkaisee Anastaciaa hitaasti, jopa hiukan ivallisesti* Sinua se ehkä piristääkin. Mutta minä en todellakaan ala vääntämään itseäni tuollaisiin asentoihin. Se näyttää niin vaikealta *lisää sitten loppuun, ettei kuulostaisi niin ilkeältä*

*Nousee ylös, ja kävelee keittiön työtasojen luokse koska Donna ei selvästikkään taas kaipaa seuraa. Jatkaa kuitenkin puhelemista sieltä* No, kai sentään harrastat jotakin liikuntaa? Ihan tervehenkistä, mekin ollaan täällä talossa 15 päivää oltu ja alkaa helposti lihoa tai laihtua liikaa, jos ei tee mitään. *Siivoilee puhuessaan työtasoa*

*Emmetin lähdettyä Jason keskittyy kuuntelemaan Anastacian höpinöitä, jotka ovat onneksi sentään jossain määrin piristäviä*

Kiitos Stacia, mutta enköhän pärjää. *sanoo suoranaisen tylysti, ja kääntää katseensa lattiaan*

Okeii. *Kääntyy samalla katsomaan Donnan ilmettä, joka ei sitten ilmeisesti ole mikään mielyttävä*

*Cara oli seurannut hetken aikaa tapahtumia sivusta*

*Larry makoilee samalla sohvalla Caran kanssa melko väsyneen näköisenä. Poika kaipaa selvästi jotain toimintaa tai virikkeitä, eikä vain keksi että mitä*

*Anastacia tiskaa astioita, silmäillen samalla Larrya hiukan ihastuneen oloisena. Tytön on vaikea peittää tunteitaan, onhan hän tosiaan hiukan pihkassa poikaan.*

*Havaitsee Anastacian katseen, ja iskee tytölle villisti silmää* Mitäs teet, Stacia? *nousee istumaan* Eikö sinustakin olisi mahtavaa saada tänne viimeinkin bileet?

*Läikäyttää tiskivettä pojan suuntaan* Heh heh, no en ainakaan sinua. *naurahtaa, ja jatkaa sitten lautasten pyyhkimistä* Taisin katsoa ohimennen seinää. *virnistää yrittäen peittää punastumisena*

Joo, ihan varmaan. *Kävellessään tytön ohi suukottaa tuon kaulaa, ja suuntaa sitten makuuhuoneisiin, lösähtäen siellä omalle sängylleen*

*Sipaisee kaulaansa hymyillen pojan perään* Larry on tosiaan aika mahdoton! *toteaa todella iloiseen sävyyn*

*Availee silmiään makuuhuoneessa, nousten sitten istumaan sängyllä. Katselee muita, vielä nukkuvia asukkaita*